Veckoslutet gick i marknadens tecken. Vanda SFP hade nämligen tält på Myrbacka lantmarknad. Jag tycker att de här "jippona" egentligen hör till det roligare man kan göra inom politiken såhär på "gräsrotsnivå". Folk är glada och kommer fram och pratar. En hel del är gamla bekanta som vinkar och säger morjens. Denhär gången var ju dessutom vädret härligt och det kryllade av folk.

Men det märks också att det nu är något extra på gång … folk kommer fram och frågar hur det är med valet i höst … hörde att det inte blir något valförbund … nu kan vi visst ha många kandidater. Det mest positiva feedbacken var nog ändå de personer som frågade om det kan få ställa upp själva i valet! Oerhört! Vanligtvis har man ju fått leta med ljus och lykta efter kandidater. Men på något sätt lockar det mera nu - alla röster går SFP till godo. Alla får köra sitt eget race utan att snegla för mycket på de andra kandidaterna, man behöver inte fundera så mycket på starka kandidater och valmatematik. Allt valarbete är oss själva till godo.

Nya medlemmar har kandidatvärvingen också fört med sig. Jag har på känn att vi kommer att göra ett bra val i höst, bättre än många tror. Nu är det bara vårt eget arbete det är fast på. VI GÖR DET!

Hbl har förtjänstfullt fortsatt sin artikelserie om närdemokratin i storstäder (hbl 29.05). Jag tror att för att stadsdelsfullmäktige ska fungera bör de ha verklig makt, alltså också i budjetfrågor. Dessutom bör de vara direkt valda av invånarna. Så är inte fallet i Stockholm enligt hbl. Däremot tror jag inte på tesen att partierna inte får blanda sig i lokalstyrelsen. Vad hindrar partierna från att ställa upp lokalkandidater på samma sätt som i kommunalvalet?

Lämpliga frågor för närfullmäktige är sådana som engagerar folk också idag. Hur ser detaljplanen ut? Var finns grundskolorna och dagisarna? De ska vara nära. Beslut om dem borde också fattas nära mänskorna - i närfullmäktige. Andra frågor hör naturligt hemma på en högre nivå: Regionplaneringen, trafikplaneringen, gymnasier och yrkeskolor.

Samtidigt kan de politiska partierna få tillbaka den legitimitet de förlorat bland medborgarna. Närfullmäktige blir en naturlig inkörsport till politiken för mänskor som vill engagera sig i sin miljö.

Närdemokratin är egentligen sönder idag i de stora städerna. Invånarna upplever att de inte kan påverka stadens beslutsfattande och att politikerna är svåra att nå. Samtidigt är det svårt att rekrytera nya kommunalpolitiker eftersom arbetsbördan i en storstad är oöverkomlig för en normalt arbetande mänska. Politikerna dras dessutom med en dålig image. För att göra ekvationen möjlig för hugade kommunalpolitiker finns två olika lösningar. Antingen att göra om det till ett riktigt avlönat jobb, eller spjälka upp det på flere nivåer. Vilket tror du är populärare? Anklagelserna om att politikerna skor sig på sitt förtroendeuppdrag haglar redan idag när man höjer arvodena med stora procentsatser - vilket inte hindrar att inget blir kvar efter alla skatter och avdrag.

Metropolsammanslagningen som många synliga politiker driver är ett elitistiskt projekt. Lyckas det blir avståndet till invånarna ännu längre än förut. De centrala politikerna kan sedan i lugn och ro bestämma om metropolens angelägenheter utan att vanligt folk kan störa dem. Så ska det inte vara! Beslutsfattandet blir krångligare med flere instanser inblandade. Men det behövs. Kommunalpolitiken ska ha lite "skit mellan tårna". Det ska handla om mögel i närskolan och hur höga hus man får bygga i grannkvarteret. Då hör det till att det kan bli lite obekvämt för beslutsfattarna. De måste engagera sig personligen.

Det finns alltså två olika synvinklar på vad som felas i huvudstadsregionens politiska system. Den ena är att belsutsfattande i saker som berör hela regionen haltar. Den andra är att politiken har tappat kontakten med folket och därigenom sin legitimitet. Jag anser att det andra problemet är betydligt värre och dessutom riskerar förvärras ytterligare när man försöker åtgärda det första. Problemet med närdemokratin bör lösas först. Sen kan vi återkomma till metropolnivån!

 

Holy smoke! SFP:s Nylands krets har utsett kommunorganisationen i Vanda till årets lokalavdelning! Väl arrangerad partidag 2007 var en faktor som nämndes. Ni har ju alltid så roligt var det en delegat som sa. Kanske det ligger något i det

Hur som helst är det just sånt hänt som behövs inför höstens kommunalval. De som har roligast vinner … och det är ju som sagt vi.

Musikinstittutet Kungsvägen i Vanda:s stora satsning -tid och energi- var en verklig njutning. Sällan har man sett en så “energisk” produktion. Förhandspubliciteten var det inte heller något fel på, om inte att den var rentav för god! För Martinus-salen var fullproppad till sista plats (och lite till). En hel del hugad publik fick också tji - det var slutsålt!
Det var också helt klart att Martinus inte drar ens den publikmängd som släpptes in (köade 5 minuter för att komma UT ur salen).

En verklig styrkedemonstration för oss Vandasvenskar

Nästa gång får det väl bli Energia-arena istället för Martinus….
PS. Bredbandet har legat nere hemma hos oss (igen) på veckoslutet -morr, dags att byta till en annan operatör…

Vanda undervisningsnämnd hade möte idag. Ett av de mer intressanta punkterna var avtalet om samanvändning av dagvårdstjänster (eller något dylikt - egen översättning). Det innebär att förldrarna fom. augusti kan välja fritt mellan de daghem som finns inom området -också på andra sidan stadsgränsen. Tre områden finns med - två för finska och ett för svenska dagis. Det (mindre) lustiga är att Vanda inte deltar i det svenska området. Det finns inget kommunalt svenskt daghem inom området som synbarligen annars kulle ha sammanfallit med det finska området (sydvästra Vanda/nordvästra Hesa/östra Esbo).
Till saken hör att det nog finns ett Fyndet-daghem i området, men det är ju inte kommunalt. Ännu konstigare blir det hela eftersom Helsingfors rev upp förhandlingsresultatet i sista stund för att få med ett köptjänstdagis i östra Hesa.
Jag anar ugglor i mossen - antingen var inte rätt man på rätt plats för att bevaka vanda-svenskarnas intressen eller så har nån passat på att lägga krokben.
Hur som helst illustrerar det här igen hur det går med beslutsfattandet i metropolområdet. En samarbets/ledningsgrupp har förhandlat fram en överenskommelse. När ärendet sen går till formellt beslut i respektive stad ska det nog vara ganska grava fel för att man ska riva upp överenskommelsen. Bättre förvaltningssystem behövs!
Nå, det ska bli helt fritt fram att välja dagis 2012. Innan det kan ske måste en hel del system jämkas ihop i städerna - inget litet jobb minsann. Men för invånarna har den gränslösa “service-metropolen” tagit ett litet tuppfjät framåt igen. Bakom kulisserna sker det en hel del - det är bara få som kan se det.

Osallistuin tänään Vantaan opetuslautakunnan kokoukseen. Kuulunhan tähän paljon parjattuun oman hiekkalaatikon vartijoiden kastiin, jonka päätehtävä on joidenkin mukaan kampittaa koko maan kilpailukyky oman egoni pönkittämiseksi. Puolustuksekseni voin todeta että oma hiekkalaatikon nurkkaukseni on niin mitätön että minun puolestani siinä saa muutkin leikkiä. Pääasia että siellä leivotaan hyviä kakkuja….

No asiaan: Ehkä mielenkiintoisin päätös koski päivähoitopalvelujen yhteiskäyttöä kolmella rajatulla alueella. Suomeksi tämä tarkoittaa että vanhemmat näillä alueilla voivat valita päiväkodin toisen kaupungin alueelta elokuun alusta alkaen:

Yhteiskäyttöalueiksi esitetään kahta suomen- ja yhtä ruotsinkielistä maantieteellistä kuntarajat ylittävää yhteiskäyttöaluetta. Yhteiskäyttöalueeseen A kuuluvat Espoosta osa Kanta-Leppävaaran tilastoalueesta ja Laaksolahden tilastoalue, Helsingistä Pitäjänmäen peruspiiri sekä Vantaalta Hämeenkylän, Linnaisen, Hämevaaran ja Vapaalan kaupunginosat.

Yhteiskäyttöalueeseen B kuuluvat Helsingistä osa Mellunkylän peruspiiristä sekä Vantaalta Vaaralan, Rajakylän ja Länsimäen kaupunginosat.

Yhteiskäyttöalueen C muodostaa ruotsinkielinen kunnallinen päivähoito. Alueeseen kuuluu Espoosta osa Kanta-Leppävaaran tilastoalueesta ja Laaksolahden tilastoalue sekä Helsingistä Pitäjänmäen peruspiiri. Vantaan kunnallista ruotsinkielistä päivähoitoa ei esitetä kuuluvaksi toiseen vaiheeseen, koska esitetyllä kuntarajat ylittävällä alueella ei Vantaalla ole ruotsinkielistä kunnallista päivähoitopalvelua.

Kuullostaa ehkä hyvinkin pieneltä kukonaskeleelta. Mutta tällaista se on kunnallispolitiikassa. Pienikin asia kestää monta vuotta. Ja tämä ei ole pieni asia. Järjestelmät kun ovat eri kaupungeissa kovin erilaisia. Yhteensovittamisessa on melkoinen työ. Ja tätä työtä ei kaupunkien yhdistäminen mitenkään edistäisi.
No, vuonna 2012 on tarkoitus että päiväkodin valinta on täysin vapaata metropolialueella. Tämä ei tietenkään kovin paljon lämmitä palveluja nyt tarvitsevia, mutta parempi myöhään….
Yhteistyö kaupunkien välillä etenee, ja kulissien takana tapahtuu enemmän kuin monet kuntalaiset tietävätkään.

Sunnuntain höblässä oli mielenkiintoine artsu (på svenska). Siinä kaupunkitutkijat ruotivat metropoliyhdistymistä. Ongelma pitäisi ratkaista alhaalta päin. Ensin ratkaistaan kuinka lähidemokratia hoidetaan suurkaupungissa, sitten selvitetään muut asiat.

Heillä on vinha perä. Jo nykyiset suurkaupungit ovat liian isoja nykyiselle hallintotavalle. Tuktimusten mukaan kaupunkilaiset pitävät päättäjiä etäisinä ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa lähiseutunsa päätöksentekoon pineinä. Päättäjät asuvat eräänlaisessa norsunluutornissa - etäisinä ja viisaina, mutta hankalaisti lähestyttävinä. Toisin on pienessä kunnassa, joka kauketi on lainsäätäjillä ollut päällimmäisenä mielessä kunnan prototyyppinä.

Suora kaupunkien yhdistäminen nykymallin mukaisesti veisi päätäjät vain entistä korkeampaan norsunluutorniin. Koska kiire tuntuu ministereillä Vapaavuori, Kiviniemi ja Brax olevan kova uskon että tämä “perinteinen” malli on heidän haaveissaan. Tämä jo sen takia että se on ainoa nopeassa aikataulussa toteuttamiskelpoinen malli. Muut versiot vaativat uutta lainsäädäntöä.

Koska nyt tuntuu olevan kire selvittää jotakin, voisi tehdä vertailevan tutkimuksen miten muissa metropoleissa - joihin meillä niin hanakasti viitataan - on lähidemokratia toteutettu. Kun sitten on löydetty “best practice” joka yhdistää kansalaisten mielestä hyvin toimivan lähidemokratian toimivaan metropolitason hallintoon voimme edetä lainsäädäntövaiheeseen. Uutta mallia voidaan sitten käyttää kokeiluluonteisesti pari vuotta sitä eniten kaipaavassa kaupungissa - Helsingissä.

Tämän jälkeen on oikea aika miettiä kaupunkien yhdistymistä ja kansanäänestyksiä.

Nyt käynnistymässä oleva vaihe lisääntyvällä yhteistyöllä kaupunkien välillä ei suinkaan ole turhaa ajan haaskausta. Saamme paljon uutta tietoa siitä miten kaupunkilaiset käyttäytyvät, kun heille annetaan mahdollisuus vapaammin valita missä he palvelunsa haluavat.

Hitaasti hyvä tulee. Tämä kannattaa pitää mielessä kaikesta metropolikohkaamisesta huolimatta.

Stadsforskarna tar i artikeln i hbl 13 april upp intressanta
synvinklar på metropolens framtid.

Den viktigaste poängen – anser jag – är frågan
hur närdemokratin ska utvecklas. Enkät efter enkät
visar att stadsborna anser att det är svårt att kontakta
de förtroendevalda. Mycket få anser att de har goda
möjligheter att påverka beslutsfattandet i sin hemstad. En
direkt sammanslagning av de
nuvarande städerna till ett miljonmetropol skulle definitv inte
förbättra läget. Ivern och brådskan med vilken
ministrarna Vapaavuori, Kiviniemi och Brax driver på en
sammanslagning tyder på att det är just en direkt
sammanslagning av städerna enligt nuvarande kommunallag de vill
se. Det är den enda modellen som kan genomföras i snabb
ordning. Då skulle vi få ett ännu mer elitistiskt
fåvälde – ett ännu högre elfenbenstorn för
politiker att sitta i. Det får inte ske!

En utredning som däremot
skulle vara mer än angelägen skulle vara hur det
demokratiska systemen fungerar i olika storstäder, med tonvikt
på hur dessa korrelerar med medborgarnas känsla av
inflytande över sin närmiljö. När en sådan
utredning finns kan vår lagstiftning uppdateras så att
den stöder den ”best practice” man hittat. Sen står
det fritt att verkställa, kanske först som experiment i den
stad som bäst skulle behöva det i vårt land –
Helsingfors.

Jag antar att en sådan modell skulle ha någon form av
stadsdelsfullmäktige. Jag tror däremot inte på den
modell som kastas fram i artikeln med representanter ”från
näringsliv till daghem”. De politiska partierna har en viktig
roll i vårt samhälle. Idag är kommunalpolitiken
partiernas kontaktyta till medborgarna och inkörsporten för
förtroendevalda till politik på riksnivå. Kapar man
denna navelsträng mellan folket och partierna förlorar
politiken sin sista tillstymmelse till legitimitet i medborgarnas
ögon. Partierna har också en roll som stöd för
förtroendevalda på gräsrotsnivå som inte ska
förbises. Jag tror att en av effekterna som eftersträvas
med representanter ”från näringsliv och dagis” är
en bredare uppslutning av folk med olika roller i samhället. Det
tror jag kan uppnås om den insats som krävs för att
kunna delta i kommunalpoltiken skulle vara mer mänsklig, så
att också ”normalt arbetande” mänskor skulle kunna
klara av det. Idag är arbetsbördan för en
fullmäktigeledamot i en storstad sådan att få
mänskor som arbetar inom den privata sektorn anser sig klara av
den. Det leder till en allvarlig slagsida bland de förtroendevalda,
med en överrrepresentation av kommunalt anställda, och få
representanter för näringslivet och den privata sektorn.

Med någon form av närfullmäktige bil arbetsbördan
mindre. De förtroendevalda har också en möjlighet att
vara insatta i de lokala förhållandena på en nivå
som medborgarna förväntar sig av dem. Om föräldrarna
är oroliga över mögeproblem i Högbergets skola
(fingerat namn) vill de att de förtroendevalda de kontaktar
känner till var skolan ligger och helst redan har hört om
saken.

Den period av samarbete över stadsgränsernavi nu går
in i kan ge oss viktiga erfarenheter av hur medborgarna beter sig när
valfriheten ökar. Dessa bör vi ta lärdom av. Låt
oss därför se vad detta samarbetsskede har att lära
oss. Under tiden har vi god tid på oss att utreda hur
förvaltningen i en miljonstad kunde organiseras utan att
äventyra närdemokratin. När resultaten föreligger
och ett konkret förändringförslag finns att ta
ställning till är det dags för folkomröstning,
inte förr!

Nyt ovat pääkaupunkiseudun yrittäjät kertoneet kantansa. Pieni on kaunista. Suuret kaupungit saavat huonommat arvosanat kuin pienet kunnat yrittäjäystävällisyydestä. Suurista kaupungeista Vantaa saa parhaat arvosanat 67-pisteellä kun Helsinki jää kauas taakse 47:lla.

Pienemmässä kunnassa yksittäisen yrittäjän on helpompi saada äänensä kuuluviin. Suuressa kaupungissa kuviot kangistuvat. Sitäpaitsi myös kilpailun luonne muuttuu kun yksikön koko kasvaa. Suuressa metropolissa palveluja kilpaillutettaessa on helpompaa ostaa suurelta yritykseltä. PK-yritykset eivät pysty tarjouksia tekemään. Siten kilpailu heikkenee ja lopulta markkinoilla on vain yksi toimija.

Vantaa saa kiitosta myös siitä että ei monen liikelaitoksen voimin sählää yrittäjien markkinoilla kuten Helsinki. Jos kaupungit nopealla tahdilla yhdistettäisiin, niin kuin jotkut tahot ilmeisesti haluasivat, pelkään että vallalle tulisi Helsingin raskas hallintotapa. Tämä ei mitenkään edistäisi pääkaupunkiseudun kilpailukykyä.

Samaa voi sanoa myös politiikasta. Unohtakaa silloin vaikutusmahdollisuudet lähiympäristöönne. Kaupunginvaltuutettu ei olisi enää naapurin Reiska vaan yhtä etäinen henkilö kuin kansanedustaja. Onko 100 edustajaa yli miljoonaa kansalaista edustamassa sopiva määrä?

Julkisuudessa on epäilty metropolivastustajien tarkoitusperiä. Jos he sattuvat olemaan virkamiehiä tai luottamushenkilöitä heitä epäillään heti oman hiekkalaatikon vartioimisesta. Mutta kukaan ei ole kysynyt kuka hyötyy kaupunkiliitoksesta. Itse sanoisin että Helsingin tunnetut päättäjät hyötyvät. He saavat itse suuremman hiekkalaatikon, ja tulevat helpoiten valituiksi luottamustehtäviin parhaan medianäkyvyytensä turvin. Siellä sitten kelpaa järjestellä kaupungin asioita kansalaisten turhaa häiritsemättä.

On tietenkin asioita joista on hyvä päättää metropolitasolla, kuten kaavoitus ja liikenne. Mutta ennen kuin on esitetty malli miten lähidemokratiaa ei kuntaliitoksella tapeta vaan parannetaan, ja miten myös PK-yrittäjät pääsevät mukaan kilpailemaan palvelusopimuksista ei kannata suin päin sännätä liitokseen.

Nyt on muotia kauhistella pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa nopeaa vuokrien nousua. Toisaalta asuntosijoittajat kertovat että huomattavasti paremmat tuotot saa pienemmistä kaupungeista. Eli toisin sanoen sijoittajan kannalta vuokrataso on pääkaupunkiseudulla vielä liian alhainen. Eikä kellään vuokranantajalla ole varaa harjoittaa hyväntekeväisyyttä, ei kaupungilla ,ei vakuutuslaitoksella, eikä varsinkaan yksityisellä vuokranantajalla. Kuulostaa roisilta, mutta asetu itse vuokranantajan housuihin! Tehdäänpä pieni tupakkaaskinkansi-luokan laskelma sopivasta vuokratasosta sijoittajan näkökulmasta:

• Uusi 45 neliön kaksio Vantaalla maksa 160k€.
• Yhtiövastike k.o asunnosta on 160€/kk
• 12 kk:n euribor on tänään 4.75%. Korko investoidulle pääomalle on 7600€/vuosi eli 630€/kk.
• Asunnon arvo kuoletetaan 25V ajalla. Tämä vastannee pitkällä tähtäimellä asunnon korjaustarvetta. Tämä tekee siis 6400€/vuosi, eli 533€/kk
• Yhteensä siis 1323€/kk

Kuulostaako kallilta? Ehkä, mutta kutakuinkin tuollaisen tuoton minä haluaisin tällä hetkellä jos vaihtoehton on rahan pitäminen pankkitilillä. Mitä sinä haluaisit jos kyseessä olisi sinun rahasi? Ehkä olisi kuitenkin helpompaa laittaa rahat määräaikaiselle tilille - ei tarvitsisi niitä hankalia vuokralaisia kuunnella.

Entä sitten asunnon arvonnousu? No, en ole kovin vakuuttunut että sen varaan voi laskea, onhan jopa kuplastakin puhuttu. Lisäksi oli kai tarkoitus harjoittaa pitkäjänteistä toimintaa jolloin arvonnousulla ei ole niin väliä.

Näitä lukuja ei tarjonnan lisääminen kaavoitukseen puuttumalla muuta. Kannattamatonta toimintaa ei kukaan halua harjoittaa, sanoi ministeri Vapaavuori mitä tahansa. Jos haluaa vaikuttaa vuokratasoon pitää antaa vero- tai muita porkkanoita jotka muutavat vuokraustoiminna edullisemmaksi sijoitusmuodoksi kuin pankkitili. Tai laskevat uusien asuntojen hintatasoa.

Kiinteistösijoitusrahastoista (REIT) on paljon puhuttu, en tiedä lopputulosta. Yksi asia minkä ylläolevassa laskelmassa voisi muuttaa on että poistot osakehuoneistoista muuttuisivat vähennyskelpoisiksi, jolloin tuottovaatimus hieman laskisi. Tämä on kai REIT:ssäkin ajatus?

Eli inhottavia kapitalistisikoja on turha haukkua ennekuin on itse asettunut heidän housuihinsa. Olet voittanut lotossa. Sinulla uuden auton, etelänmatkojen ja muutaman juhlan jälkeen vielä 100.000€ ylimääräistä rahaa, ja voisit valita pankkitalletuksen ja sijoitusasunnon välillä. Kumman valitset? Jos valitset asunnon, kuinka paljon haluat silloin vuokraa? Aika moni taitaa tässä vaiheessa itse muuttua inhottavasksi kapitalistiksi