Osallistuin tänään Vantaan opetuslautakunnan kokoukseen. Kuulunhan tähän paljon parjattuun oman hiekkalaatikon vartijoiden kastiin, jonka päätehtävä on joidenkin mukaan kampittaa koko maan kilpailukyky oman egoni pönkittämiseksi. Puolustuksekseni voin todeta että oma hiekkalaatikon nurkkaukseni on niin mitätön että minun puolestani siinä saa muutkin leikkiä. Pääasia että siellä leivotaan hyviä kakkuja….

No asiaan: Ehkä mielenkiintoisin päätös koski päivähoitopalvelujen yhteiskäyttöä kolmella rajatulla alueella. Suomeksi tämä tarkoittaa että vanhemmat näillä alueilla voivat valita päiväkodin toisen kaupungin alueelta elokuun alusta alkaen:

Yhteiskäyttöalueiksi esitetään kahta suomen- ja yhtä ruotsinkielistä maantieteellistä kuntarajat ylittävää yhteiskäyttöaluetta. Yhteiskäyttöalueeseen A kuuluvat Espoosta osa Kanta-Leppävaaran tilastoalueesta ja Laaksolahden tilastoalue, Helsingistä Pitäjänmäen peruspiiri sekä Vantaalta Hämeenkylän, Linnaisen, Hämevaaran ja Vapaalan kaupunginosat.

Yhteiskäyttöalueeseen B kuuluvat Helsingistä osa Mellunkylän peruspiiristä sekä Vantaalta Vaaralan, Rajakylän ja Länsimäen kaupunginosat.

Yhteiskäyttöalueen C muodostaa ruotsinkielinen kunnallinen päivähoito. Alueeseen kuuluu Espoosta osa Kanta-Leppävaaran tilastoalueesta ja Laaksolahden tilastoalue sekä Helsingistä Pitäjänmäen peruspiiri. Vantaan kunnallista ruotsinkielistä päivähoitoa ei esitetä kuuluvaksi toiseen vaiheeseen, koska esitetyllä kuntarajat ylittävällä alueella ei Vantaalla ole ruotsinkielistä kunnallista päivähoitopalvelua.

Kuullostaa ehkä hyvinkin pieneltä kukonaskeleelta. Mutta tällaista se on kunnallispolitiikassa. Pienikin asia kestää monta vuotta. Ja tämä ei ole pieni asia. Järjestelmät kun ovat eri kaupungeissa kovin erilaisia. Yhteensovittamisessa on melkoinen työ. Ja tätä työtä ei kaupunkien yhdistäminen mitenkään edistäisi.
No, vuonna 2012 on tarkoitus että päiväkodin valinta on täysin vapaata metropolialueella. Tämä ei tietenkään kovin paljon lämmitä palveluja nyt tarvitsevia, mutta parempi myöhään….
Yhteistyö kaupunkien välillä etenee, ja kulissien takana tapahtuu enemmän kuin monet kuntalaiset tietävätkään.

Sunnuntain höblässä oli mielenkiintoine artsu (på svenska). Siinä kaupunkitutkijat ruotivat metropoliyhdistymistä. Ongelma pitäisi ratkaista alhaalta päin. Ensin ratkaistaan kuinka lähidemokratia hoidetaan suurkaupungissa, sitten selvitetään muut asiat.

Heillä on vinha perä. Jo nykyiset suurkaupungit ovat liian isoja nykyiselle hallintotavalle. Tuktimusten mukaan kaupunkilaiset pitävät päättäjiä etäisinä ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa lähiseutunsa päätöksentekoon pineinä. Päättäjät asuvat eräänlaisessa norsunluutornissa - etäisinä ja viisaina, mutta hankalaisti lähestyttävinä. Toisin on pienessä kunnassa, joka kauketi on lainsäätäjillä ollut päällimmäisenä mielessä kunnan prototyyppinä.

Suora kaupunkien yhdistäminen nykymallin mukaisesti veisi päätäjät vain entistä korkeampaan norsunluutorniin. Koska kiire tuntuu ministereillä Vapaavuori, Kiviniemi ja Brax olevan kova uskon että tämä “perinteinen” malli on heidän haaveissaan. Tämä jo sen takia että se on ainoa nopeassa aikataulussa toteuttamiskelpoinen malli. Muut versiot vaativat uutta lainsäädäntöä.

Koska nyt tuntuu olevan kire selvittää jotakin, voisi tehdä vertailevan tutkimuksen miten muissa metropoleissa - joihin meillä niin hanakasti viitataan - on lähidemokratia toteutettu. Kun sitten on löydetty “best practice” joka yhdistää kansalaisten mielestä hyvin toimivan lähidemokratian toimivaan metropolitason hallintoon voimme edetä lainsäädäntövaiheeseen. Uutta mallia voidaan sitten käyttää kokeiluluonteisesti pari vuotta sitä eniten kaipaavassa kaupungissa - Helsingissä.

Tämän jälkeen on oikea aika miettiä kaupunkien yhdistymistä ja kansanäänestyksiä.

Nyt käynnistymässä oleva vaihe lisääntyvällä yhteistyöllä kaupunkien välillä ei suinkaan ole turhaa ajan haaskausta. Saamme paljon uutta tietoa siitä miten kaupunkilaiset käyttäytyvät, kun heille annetaan mahdollisuus vapaammin valita missä he palvelunsa haluavat.

Hitaasti hyvä tulee. Tämä kannattaa pitää mielessä kaikesta metropolikohkaamisesta huolimatta.

Nyt ovat pääkaupunkiseudun yrittäjät kertoneet kantansa. Pieni on kaunista. Suuret kaupungit saavat huonommat arvosanat kuin pienet kunnat yrittäjäystävällisyydestä. Suurista kaupungeista Vantaa saa parhaat arvosanat 67-pisteellä kun Helsinki jää kauas taakse 47:lla.

Pienemmässä kunnassa yksittäisen yrittäjän on helpompi saada äänensä kuuluviin. Suuressa kaupungissa kuviot kangistuvat. Sitäpaitsi myös kilpailun luonne muuttuu kun yksikön koko kasvaa. Suuressa metropolissa palveluja kilpaillutettaessa on helpompaa ostaa suurelta yritykseltä. PK-yritykset eivät pysty tarjouksia tekemään. Siten kilpailu heikkenee ja lopulta markkinoilla on vain yksi toimija.

Vantaa saa kiitosta myös siitä että ei monen liikelaitoksen voimin sählää yrittäjien markkinoilla kuten Helsinki. Jos kaupungit nopealla tahdilla yhdistettäisiin, niin kuin jotkut tahot ilmeisesti haluasivat, pelkään että vallalle tulisi Helsingin raskas hallintotapa. Tämä ei mitenkään edistäisi pääkaupunkiseudun kilpailukykyä.

Samaa voi sanoa myös politiikasta. Unohtakaa silloin vaikutusmahdollisuudet lähiympäristöönne. Kaupunginvaltuutettu ei olisi enää naapurin Reiska vaan yhtä etäinen henkilö kuin kansanedustaja. Onko 100 edustajaa yli miljoonaa kansalaista edustamassa sopiva määrä?

Julkisuudessa on epäilty metropolivastustajien tarkoitusperiä. Jos he sattuvat olemaan virkamiehiä tai luottamushenkilöitä heitä epäillään heti oman hiekkalaatikon vartioimisesta. Mutta kukaan ei ole kysynyt kuka hyötyy kaupunkiliitoksesta. Itse sanoisin että Helsingin tunnetut päättäjät hyötyvät. He saavat itse suuremman hiekkalaatikon, ja tulevat helpoiten valituiksi luottamustehtäviin parhaan medianäkyvyytensä turvin. Siellä sitten kelpaa järjestellä kaupungin asioita kansalaisten turhaa häiritsemättä.

On tietenkin asioita joista on hyvä päättää metropolitasolla, kuten kaavoitus ja liikenne. Mutta ennen kuin on esitetty malli miten lähidemokratiaa ei kuntaliitoksella tapeta vaan parannetaan, ja miten myös PK-yrittäjät pääsevät mukaan kilpailemaan palvelusopimuksista ei kannata suin päin sännätä liitokseen.

Nyt on muotia kauhistella pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa nopeaa vuokrien nousua. Toisaalta asuntosijoittajat kertovat että huomattavasti paremmat tuotot saa pienemmistä kaupungeista. Eli toisin sanoen sijoittajan kannalta vuokrataso on pääkaupunkiseudulla vielä liian alhainen. Eikä kellään vuokranantajalla ole varaa harjoittaa hyväntekeväisyyttä, ei kaupungilla ,ei vakuutuslaitoksella, eikä varsinkaan yksityisellä vuokranantajalla. Kuulostaa roisilta, mutta asetu itse vuokranantajan housuihin! Tehdäänpä pieni tupakkaaskinkansi-luokan laskelma sopivasta vuokratasosta sijoittajan näkökulmasta:

• Uusi 45 neliön kaksio Vantaalla maksa 160k€.
• Yhtiövastike k.o asunnosta on 160€/kk
• 12 kk:n euribor on tänään 4.75%. Korko investoidulle pääomalle on 7600€/vuosi eli 630€/kk.
• Asunnon arvo kuoletetaan 25V ajalla. Tämä vastannee pitkällä tähtäimellä asunnon korjaustarvetta. Tämä tekee siis 6400€/vuosi, eli 533€/kk
• Yhteensä siis 1323€/kk

Kuulostaako kallilta? Ehkä, mutta kutakuinkin tuollaisen tuoton minä haluaisin tällä hetkellä jos vaihtoehton on rahan pitäminen pankkitilillä. Mitä sinä haluaisit jos kyseessä olisi sinun rahasi? Ehkä olisi kuitenkin helpompaa laittaa rahat määräaikaiselle tilille - ei tarvitsisi niitä hankalia vuokralaisia kuunnella.

Entä sitten asunnon arvonnousu? No, en ole kovin vakuuttunut että sen varaan voi laskea, onhan jopa kuplastakin puhuttu. Lisäksi oli kai tarkoitus harjoittaa pitkäjänteistä toimintaa jolloin arvonnousulla ei ole niin väliä.

Näitä lukuja ei tarjonnan lisääminen kaavoitukseen puuttumalla muuta. Kannattamatonta toimintaa ei kukaan halua harjoittaa, sanoi ministeri Vapaavuori mitä tahansa. Jos haluaa vaikuttaa vuokratasoon pitää antaa vero- tai muita porkkanoita jotka muutavat vuokraustoiminna edullisemmaksi sijoitusmuodoksi kuin pankkitili. Tai laskevat uusien asuntojen hintatasoa.

Kiinteistösijoitusrahastoista (REIT) on paljon puhuttu, en tiedä lopputulosta. Yksi asia minkä ylläolevassa laskelmassa voisi muuttaa on että poistot osakehuoneistoista muuttuisivat vähennyskelpoisiksi, jolloin tuottovaatimus hieman laskisi. Tämä on kai REIT:ssäkin ajatus?

Eli inhottavia kapitalistisikoja on turha haukkua ennekuin on itse asettunut heidän housuihinsa. Olet voittanut lotossa. Sinulla uuden auton, etelänmatkojen ja muutaman juhlan jälkeen vielä 100.000€ ylimääräistä rahaa, ja voisit valita pankkitalletuksen ja sijoitusasunnon välillä. Kumman valitset? Jos valitset asunnon, kuinka paljon haluat silloin vuokraa? Aika moni taitaa tässä vaiheessa itse muuttua inhottavasksi kapitalistiksi

Ihmettelen aina välillä sitä kuinka aina jaksetaan mantran tavoin toistaa suurten yksiköiden etua metropolikeskustelussa. Päivän Kauppalehdessä samaa biisiä toistaa Helsingin seudun kauppakamarin puheenjohtaja Harri Sailas. Seuraavaksi toistetaan että kilpailemme muiden suurten metropolien kanssa. No huhuh.

Onneksi toimittaja Jurvelin viereisessa kolumnissa kehtaa epäillä. Oikeastaan missään muualla ei ole miljoonakaupunkia samassa yksitasoisessa organisaatiossa. Kyse on enemmänkin brändistä. Lontoo on käsite, vaikka kaupunki koostuu 32:sta pienemmästä “kunnasta” (borough) joilla on keksimäärin 230tuhatta asukasta. Itse asiassa tämän metropolin sisällä on kaksi kaupunkia: City of Westminster (2) ja City of London (1 -ydinkeskusta):

Ylätason muodostaa Greater London Authority jolta johtaa pormestari (Ken Livingstone) kansan valitseman 25-jäsenisen London Assembly:n valvonnassa. “Ylätason” asioita ovat mm. kaava-asiat, poliisi- ja palolaitos sekä julkinen liikenne. Sensijaan esim. jätteenkäsittely kuuluu “kunnille”. Eli olemme jo osittain pidemmällä yhteistyössä kuin Lontoo!

Miksi suuri muuten olisi enää kovin paljon kauniinpaa. Pieni kaupunki - pienet ongelmat, Suuri kaupunki - suuret ongelmat.

Pojot kotiin vetää toimittaja Jurveliin :

Jos muut alueen kunnat omaksuvat Helsingin toimintatavat, yritysten ja kaupunkien välisessä työnjaossa astuttaisiin kaksikymmentä vuotta taalsepäin

Koska satun omistamaan yhden niistä kännykkätyypeistä (N95) jossa Nokian Music store palvelu toimii piti sitä tietenkin kokeilla. Eikun klikkaamaan music store ikonia ja rekisteröitymään. Muistelin että vaimo oli toivonut Leona Lewisin “Bleeding Love” kappaletta (minun tehtävänä on hoitaa nämä biisit vaimon Muvo-tikulle). Täältähän tämä löytyy. Eikun Visakortti nokialle panttiin … do you trust us =8-O

No kappale vilahti 3g verkon kauttaa vikkelästi kännykkään 1€ korvausta vastaan, asiaa! (ja samalla 0.9€ Soneralle, argh).
Tämähän toimii kuin junan vessa…

Eli kaikki hyvin? No se siirtohomma olikin sitten vähän vaikeampi juttu. Kopiointi laitteelta toiselle onnistuu vain Windows Media playeriä käyttämällä. K.o. ohjelma saa minussa aina aikaan allergisiä oireita. Haluan että hallitsen itse mitä tapahtuu. Tämä veijari tekee automaattisesti kaikenlaista heti kun silmä vältää. Minusta on kohtuullista että tiedän missä musiikkini fyysisesti sijaitsee: Läppärin kovalevyllä, Ulkoisella kovalevyllä, tai muussa paikassa. Tämä on häivytetty mahdollsiimman piiloon. Lisäksi näytin nyt tälle veijarille ensimmäistä kertaa kännykkääni. Media playerin mielestä tämä ilmeisesti tarkoittaa että tietenkin haluan synkronisoida pc:n musiikkikirjaston kännykän kanssa. Ennen kuin tajusin tämän kännyyn ehti vilahtaa noin 40 biisiä joilla ei ollut sinne mitään asiaa. Ehkä olen vain 40+ muumio joka ei ymmärrä mistään mitään, mutta minua moinen häiritsee. Tästä syystä käytän normaalisisti Creative Mediasource-softaa kirjaston hallintaan.

No pienen sähläyksen jälkeen sain kuin sainkin biisin siirrettyä vaimon tikulle.

Mutta kyllä nämä drm-oikeudet ihmetyttävät. Mitä järkeä on sallia poltto CD:levylle, mutta muuten rajoittaa oikeuksia. Varmaankin moni muukin polttaa ostetusta musikiista heti CD:n jonka jälkeen CD:ltä voikin muuntaa musan haluttuun formaattiin - ilman mitään rajoituksia. Tällaistä pientä kiusantekoa vain moinen DRM-touhu.

Ja sitten tietenkin se päävalitus siitä music storesta - miksi rakennettu toimimaan vain IE-selaimella? Tätähän eniten on kritisoitu. Koneessani on IE - kaiken varalta - vaikka normaalisti käytän Firefox:ia. Kaiken lisäksi turvallisuusasetukset on nykyään niin monimutkaisia että harva niiden muokkauksesta suoriutuvat. Ja tällä music store-sitella pitää ladata ActiveX-palikoita => säätötoimenpiteitä tarvitaan jos on “normaalit” turva-asetukset. Ei hyvä.

Seuravaaksi pitikin sitten ostella vähän omaakin korvaa miellyttävää musiikkia. Best of Lee Ritenour kokoelma, ja lisäksi vielä irtobiisi: Seven Nation Army/the White Stripes, joka on joskus tullut Pandora:ssa vastaan. No höh, sitä biisiä ei jostain syystä saa ladata kännyyn, vain PC:lle. Eli koko roska PC:lle, CD:lle ja muunto DRM-vapaaksi WMA-tiedostoksi. Lopputuloksena kaikkesta huolimatta musa kännyssä, ulkoisella kovalevyllä rajoittamatomassa käytössä. Minulla ei ole mitään aikomuksia levitellä kopioita laittomasti yms, mutta haluan kopioida tiedostoja millä tahansa haluamallani tavalla.

Mutta näin beta-versioksi music store on kaiken kaikkiaan ihan kohtuullinen suoritus.

Kyllä nyt kelpaa - Valtio on taipunut lisärahoitukseen kehäradan osalta ja projekti voi käynnistyä. Ministerit paistattelavat voitonriemuisina. Hyvä että käynnistyy, mutta jostakin syystä naurussa ei ole pitelemistä.

Vantaan kaupungin osuus rahoituksesta nimittäin kasvaa 48 miljoonaa 186 miljoonaan €. Lisäksi Vantaa osti 40M€  “markkinahintaan” valtiolta maata uuden kehäradan varrelta kaavoitettavaksi. Muistelen että budjettia mankeloitaessa todettiin että kestävä investointitaso Vantaalle olisi noin 60M€ per vuosi. Eli Vantaalla tällä tavoin laskettuna on nyt käytetty neljän vuoden koko investointivara.

186M€ tarkoittaa suomeksi melkein 1000€ per asukas. Lompakon kohdalta vihlaisee.

Tällä rahalla olisi saatu esim. 8-10 uutta suurta koulua vanhojen homeisten tilalle. Nyt nämä lasten kannalta tuiki tarpeelliset investoinnit joutunevat entistä kovemman karsinnan kohteeksi. Ja lainaa otetaan lisää. Ei tällaisia summia mistään muualta ole taiottavissa.

Kannattaa tutustua kaupungin budjetin rahoitusosaan kuntalainen (tiedän, tylsää luettavaa). Tiesitkö että Paajasen putiikki on ottanut lainaa sinullekin 3880€ - jokaiselle vauvalle ja vaarille myös. Uudet lainat tulevat näiden päälle. Kuka ne maksaa? Sinä, kuntalainen.

Opetusministeri Sari Sarkomaa on jo ihmetellyt aiemmin miten maan koulut ovat niin huonossa kunnossa että yli puolessa on homeongelmia. Turha sitä on ihmetellä kun voittoisa hallitus näin menestyksekkäästi suitsii menojensa kasvua. Sillä kunnassa kaikki tulee lopulta samasta pussista. Jos rautatieden rakentamiseen lapataan lisää rahaa se on jostakin muusta pois. Näin se toimii, valitettavasti.

Nyt olisi oluut oikea aika puolustaa sitä paljon puhuttua kohtuuhintaista asumista pääkaupunkiseudulla. Kehäradan varteen tulee nimittäin asunnot 26000- uudelle asukkaalle. Riittääköhän tällä menolla rahaa kunnallistekniikkaan?

Vantaan Sanomat yrittää perjaintain numerossaan yllyttää kuntalaisia johonkin rötösherrakeksusteluun uutisoimalla luottamushenkilöille kaavailtuja palkkiokorotuksia. Muun muassa kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajille kaavaillaan 2200€ kuukausikorvausta ja valtuutetuille/hallitusjäsenille 200€ (118€) kokouspalkkiota. Ikään kuin suuret korotuspronsetit olisivat jotain dramaattista.

Kerrataanpa hieman tosiasioita - kunnallispolitiikassa ei tuntipalkoille pääse! Ei nyt eikä edes korotusten jälkeen. Olen hieman sivusta seurannut miten paljon aikaa kaupunginhallituksen jäsenyys vaatii. On aamu- ja iltakoulua infoa, työryhmiä ja kokouksia. Olen todennut että en pystyisi ottaamaan moista tehtävää vastaan, koska pitäisi suoriutua myös normaalista työelämästä. En pysty edes kuvittelemaan miten paljon aikaa puheenjohtajuus vaatisi. Äsken kuulin että pienemmän  naapurikunnan KH:n puheenjohtaja oli laskenut vuoden aikana tehtävän hoitoon kuluneen työmäärän. Summa oli muistaakseni 3600h eli runsaat kaksi normaalia vuosityötä (n.1600h). Erilaisia korvauksia tästä oli kertynyt n. 10k€.

Normaalien verojen lisäksi luottamushenkilö maksaa puolueelleen “puolueveroa” joka vaihtelee 10-40% bruttosummasta. Lisäksi nämä henkilöt osallistuvat yleensä kunnallisvaaleihin joka neljäs vuosi. Normaali perusbudjetti lienee 3-5k€ jolla ei vielä mitään kovin kummallista kampanjaa saa, eli siinä meni loput parin vuoden tienesteistä. Eikä näitä rahoja vastoin yleistä luuloa yleensä mistään muualta tuel kuin omasta kukkarosta. Täysin hullujen hommaahan siis…

Pieni vertailu. Kaupungin budjetti on yli miljardin. Samankokoisissa pörssiyhtiöissä hallitusjäsenen vuosikorvaus näyttäisi kauppalehden tietojen mukaan olevan 20-60k€ ja puheenjohtajan vielä korkeampi. Onko kaupungin johtaminen sitten paljon helpompaa? Ei minusta!

Vähintä mitä kuntalaiset voisivat tehdä olisi siis nostaa hattua moiselle viitseliäisyydelle.

…tuntuu olevan tuo tonttien myynnin pistejärjestelmä (HS). Ensin tuli huutoa kun suosittiin rikkaita - sehän ei käy. Nyt meinattiin muuttaa järjestelmää niin että se suosisikin keskituloisia. Sehän nyt on aivan yhtä väärin!

Olisikohan kuitenkin helpompaa järjestää vanha kunnon huutokauppa, niin kukaan ei voi väittää että joitakin sorsitaan (ja ne rikkaatkin pärjäisivät , eli tavoite saavutettu).
Mutta kun nyt halutaan jakaa muutamia hassuja tontteja per vuosi alle markkinahinnan, niin ongelmiahan siitä syntyy. Koska halukkaita on silloin aina paljon tontteja enemmän käytännössä vain maksimipisteillä voi päästä mukaan arvontaan. Turhaa hömpötystä kaikki tyyni. Tällä ei vaikuteta tuon taivaallista markkinahintaan tai edes merkittävästi tonttien saatavuuteen. Jos kyseessä olisi edes 1000 tontia/vuosi , niin voisi ajatella jotain tällaisia pisteytysjärjestelmiä.

Mutta mitä sitten oikeastaan voisi pisteyttää niin ettei joku voi väittää olevansa syrjitty? Eikö lapseton voi yhtä syvällä rintaäänellä valittaa kovaa kohtaloaan kuin rikas/rakas/köyhä tai varas.

Eli jää vain kaksi vaihtoehtoa - huutokauppa tai arvonta kaikkien halukkaiden välillä.

Ministerien Jan Vapaavuoren, Mari Kiviniemen ja Tuija Braxin "hynttyyt yhteen" aloiteesta on seurannut vilkasta keskustelua - hyvä niin. Niiden yhteydessä on julkaistu lukuisat kadunmiehen kommentit. Päällimmäisinä positiivisesti liitokseen suhtautuvilla (muilla kuin heslinkilöisillä) tuntuu olevan kaksi asiaa:

1. Olisi mukavaa jos seutuliikenneliput halpenisivat. Näin on - on se vain tympäisevää maksaa 3.8€ lippu esim. yhdestä pysäkinvälistä Myyrmäki-Malminkartano. Asia on tosin jo vireillä ja useita eri malleja harkitaan. Todennäköisesti saamme jonkulaisen matkan pituuteet liittyvän hinnaston jo huomattavasti aikaisemmin kuin mahdollinen kuntaliitos voisi toteutua.
2. Helsingillähän on matalampi veroäyri (kuin Vantaalla). Näin on, mutta kuinka kauan? Helsingin talous on voimakkaasti sidoksissa Helsingin energian tulokseen. Miten uudet päästöoikeudet rokottavat hiilivoimaloistaan kuuluisaa laitosta tulevaisuudessa. Entä mitä tarkoittavat tuulivoimasuunnitelmat helsingin edustalla? Minusta huomattavasti tämänhetkistä veroäyriä tärkempi on pitkässä juoksussa millaisella kulurakenteella kaupunki pystyy palvelunsa tuottamaan. Tässä Vantaalla ei ole mitään hävettävää. Helsinki on kuuluisa bysanttilaisesta byrokratiakoneistostaan.
3. Helsingissä on paremmat palvelut. Joissakin tapauksissa näin varmaankin on. Toisenlaisiakin kertomuksia olen myös kuullut. Jääköön avoimeksi.
4. Stadi on aina stadi. Helsingissä syntyneenä en kommentoi.

Kadun miehen kommentit perustuvat imagoasioihin ja pintapuolisiin käsityksiin. Taustalla on vaikeita asioita joista ei ole paljon puhuttu eikä kadunmiestä todennäköisesti kiinnostaisikaan. Helsingillä on esimerkiksi suuri joukko tytäryrityksiä joiden taseessa on miljardien edestä arvoa. Miten näiden kanssa tehtäisiin? Saisiko jokainen Vantaalainen todellakin 10.000 € huomenlahjaksi helsinkiläisiltä, niin kuin jotkut laskelmat osoittavat?

Hallinto on myös hyvin erilainen. Kyse on kädenväännöstä Raskaan hallintomallin (stadi) vs. Kevyt hallinto (Espoo, Vantaa) välillä. Kumpaa sinä kannataisit?

Lopulta on kyse siitä miten hyvin kuntalaisten palvelut pystytään tuottamaan nykyisten rajojen häiritsemättä. Ruotsinkielisistä "rajattomista" palveluista oli jo sopu olemassa - pienempänä väestönosana ruotsinkieliset sopivat nimittäin erininomaisesti pilottiryhmäksi - mutta kas kummaa: Muut kunnat hyväksyivät sopimuksen mutta stadi torppasi sen kalkkiviivoilla. Siitähän olisi seurannut että stadin olisi pitänyt muuttaa omaa toimintaansa, ja sitähän ei voida sallia! 

Yksi asia minua vielä ihmetyttää: Miksi nämä ministerit ovat ajamassa metropolihurman avulla hallintomallia, jota ei käsittääkseni käytetä missään koko mailmassa. Tutustukaa esim. Tukholman, Lontoon tai Berliinin hallintoon, ja havaitsette että kaikilla on käytössä kaksi- tai useampitasoinen hallinto, lähitaso, ja "metropolitaso". Lähitasolle on ominaista suhteelisen pieni koko 10-100 tuhatta asukasta. 

Uskon että ministereillä on käytettävissä tarpeeksi virkamiehiä jotka voivat tehdä selvityksen miten muissa metropoleissa hallinto on järjestetty, ja vertailla niiden hyviä ja huonoja puolia mm. lähidemokratian kannalta. Ei siihen mitään kansanäänestystä tarvita. Jos jonkinlainen "best practice" saadaan selville voidaan sen toteuttamisesta sitten se kansanäänestys tehdäkin.