Ministerien Jan Vapaavuoren, Mari Kiviniemen ja Tuija Braxin "hynttyyt yhteen" aloiteesta on seurannut vilkasta keskustelua - hyvä niin. Niiden yhteydessä on julkaistu lukuisat kadunmiehen kommentit. Päällimmäisinä positiivisesti liitokseen suhtautuvilla (muilla kuin heslinkilöisillä) tuntuu olevan kaksi asiaa:

1. Olisi mukavaa jos seutuliikenneliput halpenisivat. Näin on - on se vain tympäisevää maksaa 3.8€ lippu esim. yhdestä pysäkinvälistä Myyrmäki-Malminkartano. Asia on tosin jo vireillä ja useita eri malleja harkitaan. Todennäköisesti saamme jonkulaisen matkan pituuteet liittyvän hinnaston jo huomattavasti aikaisemmin kuin mahdollinen kuntaliitos voisi toteutua.
2. Helsingillähän on matalampi veroäyri (kuin Vantaalla). Näin on, mutta kuinka kauan? Helsingin talous on voimakkaasti sidoksissa Helsingin energian tulokseen. Miten uudet päästöoikeudet rokottavat hiilivoimaloistaan kuuluisaa laitosta tulevaisuudessa. Entä mitä tarkoittavat tuulivoimasuunnitelmat helsingin edustalla? Minusta huomattavasti tämänhetkistä veroäyriä tärkempi on pitkässä juoksussa millaisella kulurakenteella kaupunki pystyy palvelunsa tuottamaan. Tässä Vantaalla ei ole mitään hävettävää. Helsinki on kuuluisa bysanttilaisesta byrokratiakoneistostaan.
3. Helsingissä on paremmat palvelut. Joissakin tapauksissa näin varmaankin on. Toisenlaisiakin kertomuksia olen myös kuullut. Jääköön avoimeksi.
4. Stadi on aina stadi. Helsingissä syntyneenä en kommentoi.

Kadun miehen kommentit perustuvat imagoasioihin ja pintapuolisiin käsityksiin. Taustalla on vaikeita asioita joista ei ole paljon puhuttu eikä kadunmiestä todennäköisesti kiinnostaisikaan. Helsingillä on esimerkiksi suuri joukko tytäryrityksiä joiden taseessa on miljardien edestä arvoa. Miten näiden kanssa tehtäisiin? Saisiko jokainen Vantaalainen todellakin 10.000 € huomenlahjaksi helsinkiläisiltä, niin kuin jotkut laskelmat osoittavat?

Hallinto on myös hyvin erilainen. Kyse on kädenväännöstä Raskaan hallintomallin (stadi) vs. Kevyt hallinto (Espoo, Vantaa) välillä. Kumpaa sinä kannataisit?

Lopulta on kyse siitä miten hyvin kuntalaisten palvelut pystytään tuottamaan nykyisten rajojen häiritsemättä. Ruotsinkielisistä "rajattomista" palveluista oli jo sopu olemassa - pienempänä väestönosana ruotsinkieliset sopivat nimittäin erininomaisesti pilottiryhmäksi - mutta kas kummaa: Muut kunnat hyväksyivät sopimuksen mutta stadi torppasi sen kalkkiviivoilla. Siitähän olisi seurannut että stadin olisi pitänyt muuttaa omaa toimintaansa, ja sitähän ei voida sallia! 

Yksi asia minua vielä ihmetyttää: Miksi nämä ministerit ovat ajamassa metropolihurman avulla hallintomallia, jota ei käsittääkseni käytetä missään koko mailmassa. Tutustukaa esim. Tukholman, Lontoon tai Berliinin hallintoon, ja havaitsette että kaikilla on käytössä kaksi- tai useampitasoinen hallinto, lähitaso, ja "metropolitaso". Lähitasolle on ominaista suhteelisen pieni koko 10-100 tuhatta asukasta. 

Uskon että ministereillä on käytettävissä tarpeeksi virkamiehiä jotka voivat tehdä selvityksen miten muissa metropoleissa hallinto on järjestetty, ja vertailla niiden hyviä ja huonoja puolia mm. lähidemokratian kannalta. Ei siihen mitään kansanäänestystä tarvita. Jos jonkinlainen "best practice" saadaan selville voidaan sen toteuttamisesta sitten se kansanäänestys tehdäkin.