Juoksuhautoja kaivamassa

Tuntuu siltä että pääkaupunkiseudulla jotkut tahot haluavat nähdä päättäjiä juoksuhautoja kaivamassa. Erityisen kunnostautunut on Vantaan Sanomien päätoimittaja Risto Hietanen joka Vantaan Sanomien 2.1.2008 numerossa kirjoittaa mm. YTV:n tulevaisuutta käsitelleestä kokouksesta:
Tilanteen tulehtuneisuutta kuvaa se, että kokouslähteiden mukaan Helsingin viilipyttymäinen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen olisi ollut niin suivaantunut Espoon kollegaansa Marketta Kokkoseen, että paiskoi papereita kokouksen päätteeksi.
Pötyä ,vastaa Pajunen päivän höblässä [på svenska
Tarkoitushakuinen näkökulma näissä kirjoitteluissa on se, että yhteistyö ei tule toimimaan, vaan ainoa oikea ratkaisu on kaupunkien yhdistäminen. Miten samat asiat ratkeaisivat sen helpommin yhdistymisneuvotteluissa, kysynpä vaan? Oletusarvo tuntuu olevan että yhdistymisessä kaikki tehdään Hesan ehdoilla. Ei se niin mene. Ikään kuin rajanaapurit olisivat aina nurkkakuntaisia ja taantumuksellisia kun eivät heti ymmärrä antaa periksi Hesan järkeville vaatimuksille.
Tässä nyt alkaa tulla näkyviin kaupunkien väliset valtavat strategia-erot. Helsingillä on valtava määrä liikelaitoksia ja muita yrityksiä omistuksessaan joiden kautta hoidetaan suuri osa toiminnasta. Vantaalla ja erityisesti Espoolla on päinvastainen strategia. Palveluja ei tuoteta itse vaan ostetaan “markkinoilta” ja pidetään tase kevyenä. Tässä tulee heti kommunikaatio-ongelma - kuka nyt yleisöstä mitään taseista ymmärtäisi. Ilman muuta syntyy melkoinen kolina kun näin erilaiset organisaatiot lyödään yhteen.
Itse pidän enemmän Espoon ja Vantaan - mallista. Se nyt vaan on avoimempi! Helsingissä pieni nomenklatuura pystyy monimutkaisten organisaatioiden välityksellä pyörittämään suuren osan toiminnasta piilossa kaikelta demokraattiselta tarkastelulta.
Jos nyt jatketaan sota-analogialla, niin Helsinki on rakentanut valtavia linnoituksia kun Espoo taas on satsannut joukkojen liikkuvuuteen. Kumpi edustaa mielestäsi tätä päivää?
