…saavat lapset kärsiä kolmanteen polveen asti. Tämä raamatuullinen sanonta tuli mieleen Viron tapahtumia miettiessä. Kolmepäiväisen Tarton-vierailun aikana tuli uutusia seurattua tavaomaista tarkemmin. Halu voimallisesti irtaantua neuvostoajasta paistaa voimakkaasti läpi valtaväestön suhtautumisessa. Yksi seuraus tästä on nuiva suhtautuminen venäjänkieliseen vähemmistöön, joilla on muita heikommat oikeudet. Tämä on ilmeisesti kansan enemmistön tahdon mukaista, ehkä ymmärrettävää ja inhimillistäkin. Mutta onko se myös viisasta? Rikollisia pitää rangaista, mutta pitääkö kokonaisen kansanosan kärsiä menneistä väryyksistä? Ehkä unohtaminen ja anteeksianto tosiaan kestää kolme sukupolvea.

Minusta on aivan selvää että osatekijä "patsasmellakoiden" takana on juuri venäjänkielisten nuorten kokema toivottomuus. Tällaista turvattomuutta ei poisteta poliiseja lisäämällä ja kovilla otteilla.

No ei Venäjäkään saa toiminnastaan tyylipisteitä. On tietenkin paikallaan seurata tilannetta jos satoja oman maan kansalaisia on heitetty putkaan, mutta erovaatimukset Viron hallitukselle on jo aika paksua.

Tässäkään jutussa ei ole syyttömiä ja syyllisiä, oikeassa ja väärässä olevia. Parempi olisi miettiä miten tästä päästään eteenpäin rakentavalla tavalla.