Luin mielenkiinnolla suomalaisen tutkijaryhmän ehdotuksia yliopistojärjestelmän remontoimiseksi. Asiantuntemusta pitäisi riittää kun Bengt Holmström, Leena Palotie ja Seppo Honkapohja lähtevät remppaamaan yliopistoja:

Rahoituksen tulisi perustua määrän sijasta koulutuksen ja tutkimuksen laatuun ja sen jatkuvaan arviointiin ja kilpailuttamiseen.

Koulutusta voitaisiin arvioida kotimaisin voimin, mutta tutkimukseen tarvittaisiin kansainvälisiä mittareita. Tohtoreita saisi kouluttaa vain kansainvälisesti korkeatasoinen yksikkö.

Tuohon ei voi sanoa kuin amen! Kiva saada näin arvovaltaista tukea vaaliohjelmalleni
Ehdotus pureutuu juuri ongelman ytimeen: Yliopistoja palkitaan tällä hetkellä mahdollisimman halvalla tuotetusta tutkintomäärästä. Osaamisella/markittävällä tutkimuksella ei ole juuri arvoa. Vanhan totuuden mukaan saat sitä mitä mittaat. Nyt saadaan siis suuri määrä tutkinoja- laadulla ei väliä.

Mielenkiintoinen idea on myös tuo opintoseteli:

Tutkintoon johtavien opintojen maksuttomuutta koskeva pykälä kumottaisiin. Suomalaisen opiskelijan maksut katettaisiin laskennallisen tutkinnon suoritusajan – yleisimmin viiden vuoden – ja lisäksi kahden joustovuoden ajaksi.

Normiaikaa nopeampi opiskelu voitaisiin palkita antamalla opiskelijalle mahdollisuus muuttaa säästyneet opintosetelit kannustuspalkkioksi.

Eli opintojen maksuttomuus samalla sekä säilyy että poistuu. Kannatan! Arvostus on monasti hinnasta kiinni. Jos voit jotakin saada ilmaiseksi se ei voi olla arvokasta. Opintoseteliin pitää vielä painaa hinta päälle - arvo 100000€, jonka siis yliopisto valtion kassasta kuittaa seteliä vastaan kun opiskelija valitsee tietyn yliopiston/korkeakoulun - niin että kaikki tajuavat miten arvokkaasta asiasta on kysymys.

Opiskelijat: ajatelkaa miten teitä houkutellaan ja palvellaan kun tullette moisen rahamassin kanssa yliopiston ovea kolkuttelemaan. Miten hyviä luenoitsijoita saattekaan! Ja henkilökohtaista ohjausta.  Koska puhuitte viimeksi naamat vastakkain proffan kanssa?

Muistan elävästi kuinka aikoinaan seurasimme tuplaluennon aikana miten alkoholisoitunut proffa kävi vähän väliä takahuoneessa ottamassa huikat. Toisen tunnin lopulla puhe -ajatuksista puhumattakaan - ei ollut kovin selkeää. Mutta eihän sillä ole mitään väliä jos kukaan ei oppinut mitään - luentohan oli pidetty.

Remonttia kaivataan - onneksi meillä on ihmisiä jotka uskaltavat sanoa miten asianlaita on!

********************************************************************

PS: Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee … tuli mieleen opiskelun loppuajat iloisella 80-luvulla. Monien ihmetykseksi en aikoinani lähtenytkään tutkijanuralle vaan lähdin teollisuuteen vaikka proffakin yritti taivutella. Rahan perässä voi joku sanoa - no ei se palkka siellä teollisuudenkaan puolella alussa kovin kaksinen ollut.  Katsellessani labroissa pyörivää väkeä minut vain valtasi voimakas tunne että tänne ei pyritä - tänne joutuvat ne jotka ei muualle kelpaa! Vaihtoehto olisi ollut jatko-opinnut jossakin jenkeissä - siihen aikaan vielä aika iso askel. Jälkikäteen en voi sanoa että kaduttaa. Vähintäänkin yhtä kiinnostavia juttuja on saanut täällä teollisuudenkin puolella tehdä.