Kun kuuntelen kokeneempia poliitikkoja vaalikentillä minusta tuntuu joskus että heitä ympäröi jokin kummallinen realiteettidysfunktiokenttä. Kun heiltä kysytään aivan yksinkertaista asiaa tämä kenttä vääristää kysymyksen niin että  vastauksesta väkisin tulee hyvin monisanainen ja vaikeaselkoinen.

Olen yrittänyt selvittää mistä tämä kenttä on lähtöisin - annetaanko esimerkiksi kaikille kansanedustajille jokin James Bond- tyyppinen kello joka vääristää todellisuuskenttää kantajan ympärillä?

Alan myös ymmärtää miksi mitään kunnollista poliittista debattia ei tahdo syntyä näin vaalien alla. Se johtuu yksinkertaiseti siitä että kaikki ehdolla olevat säntäävät tukka putkella vaalitilaisuudesta toiseen. Siinä tohinassa ei paljon järkeviä ajatuksia ehdi ajatella. Minusta tuntuu että oma älykkyysosamäärä on pudonnut vähintäänkin 10 pykälää unenpuutteesta ja jatkuvasta säntäilystä.

Jos Bondilla on kuvauksissa käytössä stuntman, niin miksi ei poliitikolla? Tämä sijaisnäyttelija voi sitten säntäillä ympäri vaalipiiriä ja antaa 4-5 vakiovastausta valitsijoiden kysymyksiin. Samaan aikaan oikea poliitikko voi istuskella kotonaan nojatuolissa miettimässä syntyjä syviä - ja niitä paljon kaivattuja raflaavia aloitteita.

… finns det i de norska börsbolagens styrelser. Minst 40% ska vara kvinnor. Dagens Näringsliv skriver att det kanske inte har lett till önskat resultat. Det är nämligen samma kvinnor som sitter i de olika bolagens styrelser. Det är inte ovanligt att dessa kvinnor har 4-5 styrelseplatser.

Avsikten var antagligen en annan - att större antal kvinnor med styrelseposter.

Jag tycker överhuvudtaget att fokus på styrelseplatserna är fel. Styrelsen är bara toppen av isberget. Det större problemet är under ytan - i firmornas ledningsgrupper. Får du en större andel kvinnor där finns det sedan en god rekryteringsbas för styrelseposter.