Innovaatioyliopisto herää sittenkin kuolleista
Olen iloinen siitä että ns innovaatioyliopisto näyttää sittenkin toteutuvan. Kuten Ilkka Lampi blogissaan toteaa ei pelkkä suuruuden ekonomia takaa huippuyksikön muodostumista. Näen kuitenkin että esillä olevassa esityksessä on paljon hyvää:
- Yliopistot kärsivät liiasta byrokratiasta. Nyt esitetty säätiömalli antaa enemmän liikkumavaraa ja itsenäisyyttä. Parasta on jos saamme poliitikot pysymään kaukana yliopistoista. Kun poliitikot iskevät lusikkansa soppaan tulee lisämausteeksi kaikkea sopimatonta, kuten aluepolitiikkaa.
- Yliopistot ovat alirahoitettuja.MIT:hin verrataan usein, sen vuosibudjetti on n. 1 miljardia € … kutakuinkin saman verran kuin summa jolla valtiosuoraan rahoittaa koko Suomen yliopistoverkostoa. Säätiömalli antaa oletta että samalla toteutuu lahjoitusten verovähennysoikeus. Tällöin yliopistot voivat vähitellen siirtyä rahoittamaan toimintaansa säätiön tuotoilla kuten esim. MIT tekee. Tähän menee tietenkin vuosikymmeniä
- Yliopistot satsaavat liikaa määrään eikä laatuun. Rahoitus riippuu tuotettujen tutkintojen määrästä - laadulla ei niin väliä. Jos saadaan rahoitus irroitettua tutkintomäärästä alkaa ehkä taas laatu kiinnostaa.
